On kyse suuresta tuntemattomuudesta, kaksinkertaista pimeydestä. Ostin jokunen aika sitten autoon uudet polttimot. Mainoksessa sanottiin niiden valaisevan 50 % tehokkaammin kuin entiset, ne joilla olin tullut hyvinkin toimeen. Kumma kyllä, eroa en juurikaan huomannut, minne lie ne 50 % valosta hävinneet. Arvelin, maailma ne nappasi, ihan silmieni edestä. Minulle siitä valosta ei enempää iloa kostunut.
Entä jos olisinkin ostanut tavanomaiseen pimeyteen, siihen, johonka olen tottunut, lisää 50 % pimeyttä, miten silloin olisi käynyt. Luultavasti samoin. Maailma olisi napannut ostamani ylimääräisen pimeyden ja sulauttanut sen omaan pimeyteensä lisäpimeydeksi. Näin ympärilläni oleva pimeys olisi tullut entistäkin pimeämmäksi.
Suomessa, täällä Pohjolassa me elämme ulkoisen pimeyden aikaa. Sekoittuuko ulkoinen pimeys siihen pimeyteen, joka on ihmisten sisimmissä. Virtaako näin pimeyden sisälle pimeyttä ja mitenkä pimeäksi ihminen tässä sekoittuneisuudessa muuttuu. Se tässä vain pientä ihmistä lohduttaa, että arvatenkin yhtälö ei ole suoraviivainen.
Suomessa, täällä Pohjolassa on runsain mitoin sisäistä valoa. Siihen valoon on tarrauduttava, lujasti siitä on kiinni pidettävä, ettei se muualle vilahtaisi. Valo ei pysy kiinni, kauaksi se karkaa, ellei sitä huolella paimenna. Sydämessä sitä on hoidettava , vaalittava, sydämessä, joka on ihmisyyden vastaanottohuone. Jos etsit valoa, etsi sitä sydämestä, siellä on valosi lähde. Älä maailmasta sitä esti, maailma vaan tuhlaa valoa. Maailma kirkkaankin valon muitta mutkitta pimeydeksi muuttaa.
Sydän on myös Herran vastaanottohuone. Siellä Hänet tapaa, aikaa varaamatta, yötä päivää Hän on siellä tavattavissa. Uskollisesti Hän siellä odottaa, sinuakin, maailman pimeydessä kulkijaa. Hän, Herramme, on sokaisevan kirkas valo. Valolla Hän sinunkin sydämesi täyttää, valolla, joka ei ehdy, Hän sinut ravitsee. Siitä valosta riittää sinulla ammennettavaa myös sinne, missä pimeys tahtoo pimeyteen sekoittua. Sinne, missä pimeydessä hapuilevat sydämet elämän karikoissa kompastelevat, itseään ja usein myös lähimmäisiäänkin pahoin satuttavat.
Eläkää valon lapsina, sillä valo tuottaa rakkauden, rauhan ja ystävällisyyden raikkaita hedelmiä
