Sieluun kuitenkin koskee. Sattuu jonnekin syvälle. Minne, sitä en osaa määritellä. Tiedänpähän vaan, että se on minussa, se kipu. Piste jossakin, pinnan alla. Kaivelen sitä iltaisin nukkumaan mennessä. Pitkäkseni heittäydyn. Ikkunasta katselen kajottavan kuun kelmeyteen.. Puistattaa, niin kovin sattuu. Kipuani koetan tonkia yhdestä ja toisestakin sisimmän sopukasta. Luulen, että se on sinne kätkeytynyt. Koettaa huijata minua. Etsin, enkä löydä. Hölyn pölyä kaikki tyyni. Toivottomuuteni tuskaan usein nukahdan.
Voi sielu parka, huokaan. Voi minun sieluni. Eilen etsin tuskaani kadulta. Turvauduin maailman lohdutukseen. Tuskani löysin. En omasta sielustani. Yllätyksekseni löysin sen vastaan tulleen sisimmästä. Hän pysäytti minut. Kertoi elämän tarinansa. Kauhistuin. En tohtinut uskoa kuulemaani. Vastaantulijan vuodatus kesti toisenkin tovin. Ei tahtonut siitä loppua tulla. Kuunelin ja todellakin uskoin, että minun tuskani olikin hänen tuskaansa.
Kristus näytti minulle minun tuskani. Kristus näytti minulle lähimmäisen, jota tuska rusikoi. Lähimmäisen sydän vereslihalla tuskaa tihkui. Oma tuskani häpesi. Vai, että minulla tuska, olinko tyystin sokea, olinko kuuro ja mykkä, kun luulottelin, että minulla olisi tuska. Puhuin Kristukselle. Kristus kuunteli, ymmärsi minua. Niin se on lapseni, hän sanoi, siis tuo Kristus, älähän lainkaan häpeä, ymmärrän, että luulit olevasi tuskassa, etkä kuitenkaan ollut. Sinun tuskasi kantoikin lähimmäinen kadulla, jonka kohtasit. Minä olin se lähimmäinen. Minä, Jumalan Poika. Minut on ristiinnaulittu sinun tähtesi, että minä tuskasi kantaisin.
Seuraavana iltana nukkumaan mennessäni viimassa pyryttävä lumi ikkunaani pieksi. Tuska ei enää sisintäni piessyt. Olin saanut rauhan tuskastani. Voi sieluni, voi sieluni onnea. Ylösnousemuksen valon säteet vilahtelivat tuiskuavassa lumessa. Tänä vuonna on pääsiäinen varhain, ihan lumien aikaan. Tänään näen jo paljon selvemmin, Luojaani siitä kiitän. Paha on ihmisen tuskassa elää. Sitä kaikelleen toivoo, että tuskalta välttyisi. Jumala auta, etten tuskaan joutuisi. Jumala auta, että myös läheiseni tuskasta säästyisivät. Epidemian tavoin tuska liikkuu ja tarttuu milloin kehenkin, kokoon ja ikään katsomatta. Auta Jumala, että tuskan tunnistaisin. Tarkoitan, että kun se on tulollaan, niin osaisin varautua, ettei se valtoimenaan päälleni karkaisi.
Lumipyry asettui. Nyt näen jo selvästi ylösnousemuksen toivon säteet. Taivaankannella kirkkaat leimahdukset kertovat ylösnousemuksesta. Valo tunkeutuu huoneeseeni. Toivo herää ja toivossa minä nukahdan, ylösnousemuksen ilon toivossa.
