Oli perhe, isä, äiti, lapsia jokunen. He elivät päällisin puolin tavallista elämää. Kävivät töissä, lapset koulussa, harrastivat jotakin, oli auto ja oma asunto. Päivät kuluivat toisensa jälkeen, aamut vaihtuivat iltaan. Eräänä päivänä mies ilmoitti haluavansa erota vaimostaan, jättää lapsensa ja matkustaa pois muille maille. Kaikki siitä kyselemään, mikä oli mennyt vikaan. Mies selitti, ei hän siksi halunnut erota, etteikö hän rakastaisi vaimoaan ja lapsiaan. Ei, päinvastoin hän rakasti hyvinkin paljon, mutta sitä hän supisi, ajatuksensa kanssa piehtaroi, sitä, että hän ei saanut tarpeeksi itselleen. Aina joku jakamassa hänen kanssaan. Nyt minä lähden, hän tuumi ja otan kaiken vain itselleni. Hänelle oli kirkastunut ajatus, onnen uskomaton autuus, minä – vain itseni puolesta.
Pahoin, kovin pahoin ovat vastakkain kaksi elämän näkemystä, Jeesuksen, joka taivaallista edustaa ja tuo maailmasta voimansa ammentavan miehen. Sitä tässä ajattelen, tuon maallisen miehen puolesta, mitähän hän mahtanee tuumata sitten joskus sairasvuoteessa viruessaan, sitten kun trendikkäät ystävät ovat kauaksi pois kaikonneet ja yksin kivuissansa vaikeroi ja kuolemaa odottaa. Sitäkö tuumailee, löytävätkö minut joskus kuuden vuoden kuluttua ja josko sitten hautaan laskevat.
Olemme onnellisia siitä, että tuo maallinen mies on kuitenkin vähemmistöön jäävä poikkeus. Suuri osa ihmisiä tahtoo ainakin jotenkin, joskus tietämättäänkin, luontonsa puolesta, niin ajatellen, seurata Vapahtajamme esimerkkiä. Tämän saa panna merkille, sydämen lämmöllä usein havaita maailmaa ja toimia seuratessa ja eritoten seurakuntaelämässä. Paljon on ihmisiä, siitä Jumalaa kiitämme, jotka perhe-elämässä rakastavat ja uhrautuvat viimeiseen saakka puolisonsa ja lastensa puolesta. Paljon on niitä, jotka seurakunnassa vaivojaan säästämättä tekevät työtä ja antavat rakkauttaan lähimmäisten parhaaksi. Paljon on niitä, jotka monien vapaaehtoisjärjestöjen kautta palvelevat lähimmäisiä. Paljon on niitä, jotka hiljaisesti, yksikseen tekevät työtä ja touhuavat. He kaikki toteuttavat Kristuksen opetuksen, minä – heidän puolestaan.
Onnellinen se, joka rukoilee toisen puolesta, sillä silloin myös hänen puolestaan rukoillaan. Onnellinen se, joka lähimmäistään auttaa, sillä hänkin tulee autetuksi. Onnellinen se, joka uhrautuu, sillä Kristus on uhrautunut hänen puolestaan.
