Nyt olet sinä, isä Paavo, tullut miehen ikään. Varttunut aikuiseksi, potraksi pojaksi kasvanut. Et olekaan enää poikanen, mies jo olet, sankie musikka sinusta on tullut. Käyvätkö nyt yhteen ne haaveilut, joita Hyrsylän mutkassa mieliimme virittelimme. Yhtä sun toista ajattelimme 50-vuotiaan olevan, silloin jokunen vuosi sitten. Toivottavasti osa tuumailustamme on osunut kohdalleen, toivottavasti osa on mennyt menojaan, ehken ne eivät vallan sopivia olleetkaan. Tuulen nimiin niitä henkäilimme, sammakon kurnutukseen turhanpäiten vastailimme.
Monta tsasounan paikkaa Karjalassa kävimme katsomassa, jotkut tuntuivat erityisen läheisiltä, suorastaan rakkailta. Vaan aina sinun mieleesi kuitenkin ylimmäiseksi nousi Alapitkän tsasouna. Ei ehken Työmpäisten stasouna Mantsin saaressa Alapitkälle vertoja vetänyt. Niin olet kasvanut rakkaaksi tälle tsasounalle, mamman muassa siihen lujasti kiintynyt. Maailmassa on monenlaisia ihmisiä, yhdelle Jumala on antanut yhtä, toiselle toista. Sinulle, isä Paavo, Jumala on antanut jotakin, joka on, niin ajattelen, arvokkainta mitä ihminen voi Jumalalta saada, Sinulla hän on antanut 10 mittaa sielullisuutta. Sielulliseen ihmiseen hän on sinut pukenut, yltä päältä sinut siihen verhonnut. Sinun sielullisuutesi säteilee laajalle ympärillesi. Sielullisuus on ominaisuus, jota tämän päivän maailma ei aina näen, sen näkevät ne, jotka Jumalaa rakastavat. Mamma sinulle on sielullisuuden antanut, mamma, joka Jumalaa yli kaiken rakasti.
Nuotiossa tulisiksi kuumennetut kivet, jotka hetekasänkyyn, sen alimmaiseen pienillä pyörillä liikkuvaan osaan, viltin alle laitettuna, järven rannassa, pitkäsiiman kokemisen jälkeen saunan miehelle tekevät, ovat erikoisia kiviä. Erikoisia ovat silloin kylpijätkin. Makoiset kuulemma sellaisessa saunassa löylyt ovat, makoisia täytynee miestenkin olla, kun yksi kerrallaan moiseen löylyyn laittautuvat, toinen toisilleen viltin raosta löylyä lyövät. Vaan sellaisia ovat miehet, ainakin alta viisikymppiset, saa nähdä, ovatko vielä yli viisikymppisinä. Vaan lieneekö tuota hetekaakaan enää olemassa, lopulta ruostuuhan se hyvä hetekakin.
Kun tarkkaavainen kulkija lähtee Helsingistä 5-tietä autolla Kuusamoon, hän näkee monenmoista suomalaisessa maisemassa. Taloja hän näkee, tehtaan piippuja, huoltoasemien kirkkaina loistavia valoja, supermarkettien kimaltelevia houkutuksia. Vaan eipä hän näen ortodoksisen pyhäkön kultaisena kimaltelevia ristejä. Piti sinun, isä Paavo, 50-vuotta täyttää, että tarkkaavainen kulkija kultaisena kimaltelevan ristin matkallaan Helsingistä Kuusamoon näkisi. Siinä ristissä, jonka tahdot Alapitkän tsasounaan kultaisena piakkoin pystyttää, siinä kimaltelee tarkkaavaiselle kulkijalle sinun sielullisuutesi. Talveksi valot siihen laitamme, sitten yhdessä laulamme ” Karjalan mail kulta käkönen kukkuu, kirikon ristit kiiltelöö” ja ylpeinä kanssasi ortodoksisen uskon valoa ihmissieluihin kannamme.
Savusaunassa orret ylen mustat ovat. Toisten savusaunassa olet syntynyt, rikas on ollut elämän tiesi tähän hetkeen kun armaasi Helmin kassa omassa savukylyssä saat kylpeä. Liekö synnyin saunassasi vettä niukalti ollut, kun noin ylen kiharaisen pää olet saanut, vaan vaiko ihan hyvän tahtoisuuttaan hiuksesi kiharassa ovat. Arvelen, hyväntahtoisuuttaan ovat kiharassa, hyväntahtoisessa päässä.
Eräässä joulun ajan laulussa utuisena kumajaa sanat: Kuului laulu enkelten. Kristuksessa rakas veljeni ja kanssapalvelijani isä Paavo ja rakas puolisosi Helmi ja rakkautenne hedelmä pokanne Taneli. Toivon, että aina kuulisitte sisimmässänne enkelten laulun, herkän, kauniin ja suojelevan. Toivon, että enkelit kuljettaisivat elämääsi ja elämäänne, rakkauden kevein siivin taivaltasi mammasi ja pappasi esirukouksin vahvistaisivat. Toivon, että voisimme yhdessä jatkaa Pyhän Kolminaisuuden tsasounassa jumalanpalvelusten toimittamista vielä pitkän, pitkän aikaa
Monia, monia, armorikkaita vuosia !
