Nasaretissa oli lämmintä, erityisen lämmintä oli puusepän verstaan orsilla, missä osa kyyhkysistä vietti ensimmäisen yönsä pohjolasta saapumisensa jälkeen. Kyyhkyset kuulivat kuinka joku sanansaattaja verstaan ovella selitti puusepälle” Keisari Augugtus haluaa suorittaa valtakunnassa väestönlaskennan. Ja vaikka pienokaisenne saattaa syntyä minä hetkenä tahansa, on teidän lähdettävä kotikaupunkiinne Beetlehemiin.” ” Lähdemme, vastasi Joosef, jahka saan valmiiksi tekeillä olevan suuren auran, näethän, että sato on korjattu ja on peltojen kynnön aika”
Peltoaura valmistui ja niin lähti pyhä perhe matkalle. Aasin selkään oli pakattu matkaeväät: ruukullinen öljyä, oliiveja, viikunoita, juustoa ja pussillinen jauhoja. He suuntasivat askeleensa etelään, mutta Samarian kautta he eivät tohtineet kulkea. Samarialaisten ja juutalaisten välillä oli pitkään vallinnut tora, jonka syytä kukaan ei enää muistanut ja siksi he karttoivat toisiaan. Pyhä perhe päätti kulkea Jordanin laakson kautta. Sitä paitsi tiekin oli parempi Jordan joen rantamilla kuin Samarian vuorilla ja mikä parasta, Jordanin virrassa sai vilvoitella matkasta väsyneitä jalkoja. Marialla jalat olivat jo muutenkin turpeessa lapsen odotuksen tähden.
Kyyhkyset olivat tykästyneet Mariaan, joka oli niitä ruokkinut. Siksi osa kyyhkysistä oli lähtenyt seuraamaan pyhää perhettä heidän matkallaan. Kyyhkyset eivät vielä tienneet matkan päämäärää ja sitä mitä oli vielä tapahtuva. Muuten vaan perhettä, Mariaa ja Joosefia seurasivat.
Joosef kiskoi aasia. Aasit ovat jukuripäitä. Tykkänään saattavat paikalleen asettua. Siksi niitä oli aika-ajoin tosissaan kiskottava. Joosef oli vahva nuori mies, voimansa tunnossa. Siksi aasin niskurointi kylläkin hidasti silloin tällöin matkan tekoa, mutta ei pystynyt sitä tykkänään estämään.
Juudean autiomaassa Jerusalemin lähellä oli tuohon aikaan paljon maantierosvoja. Syysmyrsky nousi yllättäen vuorten takaa, sade piiskasi Marian kasvoja. He olivat aivan märkiä ja sateen tauottua pysähtyivät, sytyttivät nuotion ja kuivattelivat kastuneita vaatteitaan. Paitsi, että nuotion tuli lämmitti ja kuivatti vaatteet, se antoi myös suojan yön pimeinä tunteina susilta, jotka nälissään ulvoivat vuorten louhikkoisilla rinteillä. Maria ja Joosef torkkuivat, päät nyökähtelivät, he toivoivat olevansa pian perillä.
Jerusalemissa asui tuohon aikaan 25.000 ihmistä. Se oli suuri kaupunki. Sinne Joosef ja Maria eivät poikenneet, vaan kulkivat sen muurien editse, ohittivat Raakkelin haudan ja saapuivat Beetlehemiin, Daavidin suvun kaupunkiin. Daavidin suku oli suuri suku, siksi kaikki majapaikat kaupungissa olivat täynnä. Maria oli väsynyt, tietäähän sen, Raskauden aikana paino oli noussut toista kymmentä kiloa. Liikkuminen oli vaikeaa, Lapsi syntyisi millä hetkellä hyvänsä. Lopulta Joosef löysi luolan, eläinten suojan. Sinne he asettuivat, pyhä perhe. Joosef levitti olkia Marialle vuoteeksi ja tyhjään syöttökaukaloon hän valmisti sijan syntyvälle lapselle. Öljylapun liekin lepattaessa Maria hetkeksi nukahti.
Alhaalla, puolentoista kilometrin päässä, oli kedolla joukko paimenia nuotion äärellä vartioimassa laumaansa. Noita näitä he keskustelivat, niin kuin olivat tehneet joka ilta ja yö vuodesta toiseen. Karjalankielisessä joulun evankeliumin tekstissä sanotaan: paimenet kai pöllästyivät. Pöllästyivät toden teolla kun näkivät taivaalla kirkkaan valon, valossa liihoitti taivaalla joukko enkeleitä, enkelit lauloivat, osa kyyhkysistäkin oli ehättänyt kedon ylle, onnellisina ne räpyttelivät siipiään. Paimenet kuulivat äänen: minä ilmoitan teille ilosanoman, menkää miehet, menkää paimenet ylös kaupunkiin, siellä te tapaatte vastasyntyneen Maailman Vapahtajan, hän on Kristus Herra. Siltä istumalta he ryntäsivät juoksuun, nuorimmainen juoksi edellä, kaikkein kovimmin, vanhemmat kompastelivat. Öljylampun loiste ohjasi heidät majatalon taakse eläinten suojaan.
Maria hymyili. Synnytyksen tuska poltteli vielä hänen ruumistaan. Joosef kuivasi ilon kyyneleen silmäkulmastaan. Syntyneen lapsen, joka oli kapaloituna seimessä, kasvoilla välkehti merkillinen kirkkauden kajo. Paimenet polvistuivat. Osa kyyhkysistä, jotka olivat saapuneet Pohjolasta Nasaretiin ja seuranneet pyhää perhettä Beetlehemiin, kukersi tallin kurkiorren päällä. Rauhan ilo laskeutui kaikkialle. Maailmaan oli syntynyt Vapahtaja, Jumalan Poika.
Tuo rauhan ilo on tullut nyt myös tänne Pohjolaan, tähän hetkeen, meidän keskellemme. Tämä kirkko saa olla tässä hetkessä eläinten suoja, paikka, johon syntyy keskellemme Jumalan Poika. Minun sydämeni saa olla seimi, johon Jeesus lapsi lasketaan. Minun sydämessäni loistaa kirkas valo. minun korvissani kaikuvat enkelten sanat, älkää pelätkö, minä ilmoitan teille ilo sanoman, teille on tänään syntynyt Vapahtaja, hän on Kristus. Herra.
