Ilomantsin Hömötin kylän kaakkoislaidalla metsäisien suon keskellä on tumman puhuva Kuikka lampi. Vesi on lammessa lähes mustaa. Lampea ympäröi hetteinen suo. Hetteisessä suossa on monta salakavalaa suonsilmää. Lämpimänä kesäisenä päivänä lammelle uimaan kirmaavan on oltava erityisen tarkkana . Sillä jos lammelle suinpäin törmää on suuri vaara, että suonsilmään astuu. Suonsilmä salaman nopeasti imaiseen siihen astuneen pohjattomaan mutasilmäänsä. Silloin ei ehdi edes apua huutamaan niin kuin vedenvaraan joutunut useimmiten ennättää.
Päivän evankeliumitekstissä vanhan käännöksen mukaan Kristus sanoo: ” Jumalan on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän”. Kristuksen sanat ovat osa hänen ja Nikodeemuksen välille kehkeytynyttä hyvin mielenkiintoista keskustelua, keskustelua, jossa pohditaan pelastuksen peruskysymystä, ihmisen elämän tarkoitusta ja päämäärää. Nikodeemuksen tavoin moni ihminen tälläkin hetkellä pohtii oman elämänsä tarkoitusta tilanteessa, jossa eräs seisoo tukevasti elämän peruskalliolla ja toinen on hukkumaisillaan elämän kuohujen syövereihin. Ehkä sinäkin, hyvä kuulijani, juuri nyt olet tämän suuren kysymyksen pohdiskelija. Ehkä vastaus on selkiintynyt ehkä tarvot upottavassa hetteikkösuossa apua etsien.
Viime vuosien aikana monet ovat jääneet sairaslomalle masennuksen vuoksi. Päätä puristaa, yö kuluu hitaasti sekavassa piehtaroinnissa, pienetkin askareet väsyttävät, ruoka ei maistu, työ turruttaa jo aamusta. Ihmisyys on hukassa. pää painuu tuon tuostakin elämän pinnan alapuolelle. Ihminen hörppää kuoleman vettä. Otan pillerin, ehkä se auttaa. Masennuksen on annettu tulla keskuuteemme ikään kuin se olisi ihmiselokseen luontaisesti kuuluvat ominaisuus. Kolme vuosikymmentä sitten selkätauti oli kansan vitsaus. Nyt masennus.
Mistä masennus tulee. Jeesuksen ja Nikodeemuksen välisessä keskustelussa Jeesus kertoi Nikodeemukselle sen, mistä Henki tulee: Tuuli puhaltaa missä se tahtoo, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee”. Sama lienee masennuksen kanssa. Se tulee jostakin, mutta emme tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Se vaan kovin riuhtoo sitä, jonka kohdalle se osuu. Emme ole kuitenkaan vallan avuttomia masennuksen edessä. Emme ole suoraan hukkumassa. Jokaisen meistä pitäisi tehdä ennaltaehkäisevää työtä. Kristus sanoin: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, jottei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Rakas ystävä. On siis runsaasti toivoa. Pelastusrengas on jo heitetty Jeesuksessa Kristuksessa ihmisten keskelle.
Kuikkalammen hetteiseen suohon uppoaa helposti se, joka sinne suinpäin törmää, uppoaa, ennen kuin ehtii aamenta sanoa. Tässä meidän arkisessa elämässäkin on samoin. Ei pidä suinpäin sinne tänne elämän hekumassa törmäillä. Pitää ennakoida tulevia asioita. Olisi tuiki hyödyllistä, jos ihminen sisällänsä pohtisi elämän edesottamuksia. Sitä, että jos sanoin näin, mitä siitä seuraa, jos teen näin, mitä siitä tarkoittaa, jos rakastan, mitä se merkitsee minun elämässäni, jos vihaan, vihataanko silloin myös minua, jos ryyppään ja rellastan, mitä siitä seuraa. Pitäisi myös pohtia elämää kokonaisuutena. Onko hyvä että hukutan itseni kadotuksen lampeen, vai olisiko parempi, että tekisin parannuksen ja pelastuisin elävöittävien vetten äärelle. Elämä on valintoja alvariinsa, kehdosta hautaan ja jokaisella valinnalla on seuraamuksena.
Masennus ja epätoivo eivät ole ihmisen eloksen luonteisia ominaisuuksia. Elämän luoteinen ominaisuus on toivo ja ilo. Ei ole, hyvä kuulijani, niin pimeää, etteikö sieltä jostakin pilkistäisi toivon valo. ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan vaan pelastamaan sen” kuuluivat valoakin valoisammat Kristuksen sanat päivän evankeliumitekstissä. Tartu kiinni näihin sanoihin, ne sisältävät toivon pelastuksesta, sinun pelastuksesta. Arjen harmaus valaistuu sisimmässäsi. Jumalan rakkaus koskettaa sinua kuin tuuli. Et tiedä mistä se tulee ja minne se menee, tiedät vain, että se koskettaa sinua. Siinä tuulessa on myös ripaus lähimmäisen rakkautta. Sitähän sinä kaipaat. Anna senkin virrata sisimpääsi, anna sinun rakkautesi koskettaa sinua lähellä olevia, niitä jotka ikävöivät sinun rakkautta.
Nikodemus oli etsijä ja löysi vastauksia. Etsi sinäkin ja löydä, löydä ihanaakin ihanimpia vastauksia elämäsi ravinnoksi.
