Jeesus oli sapattina opettamassa eräässä synagoogassa. Missä, sitä evankeliumi ei kerro, eikä se sinällään olekaan mitenkään tärkeää. Siellä oli muuan nainen, jonka selkä oli pahasti köyryssä. On niitä köyryssä kävelijöitä meidänkin keskellämme. Hankala on ihmisen köyryssä elää. Kaikki katsovat ja mielessään sanovat: tuossa se menee se köyryselkäinen. Jeesus otti ja paransi köyryselkäisen naisen. Mikä onnen päivä, riemusta nainen hyppeli ja kaikille suoraa selkäänsä esitteli. Se , että Jeesus paransi naisen, on tärkeää, mutta päivän tarinan kannalta se on sinällään toisarvoinen asia.
Erään toisen kerran Jeesus oli niinikään sapattina synagoogassa. Siellä hän paransi muuan miehen surkastuneen käden. Siitäkös paikalla olleet fariseukset partansa repivät. Vallan he seinille hyppivät. Tulla nyt sapattina synagogaan ja ryhtyä siellä lainvastaisesti käsiä parantelemaan. Tappaa pitäisi moinen mies, fariseukset keskenään puhuivat. Juutalaiset olivat sitä mieltä, että laki on laki, niin kuin se kirjoitetaan.
Tekopyhä, hurskastelija, nuoleskelija, lipeväkielinen, mitä onkaan nimiä fariseusten kaltaisille ihmisille annettu. Tekopyhä on aidon ihmisen vastakohta. Jeesus on radikaali mies. Hän tuli rikkomaan tekohurskauden ihanteita. Hän rohkeni asettaan kyseenalaiseksi monia sellaisia tapoja ja tottumuksia, jopa lain kohtia, joihin juutalaiset sokeasti uskoivat ja joita he noudattivat. Kautta kristillisen kirkon historian on ihannoitu sitä, että Jeesus asettui vastustamaan tekopyhyyttä ja asetti ihmisen realisen hädän tai tarpeen lain kirjaimen edelle. Samoin kautta kirkon historian on aina vaan uudelleen ja uudelleen kristittyjen keskuudessa elänyt ja elää tänäkin päivänä niitä, jotka hairahtuvat tekopyhyyden poluille. Silloin tällöin kerrotaan jostakin veljestä tai sisaresta, kuinka se tai se eturivissä sunnuntai-aamuisin kirkossa rukoilee, maahan saakka kumarruksia tekee, polvensa tuon tuostakin notkistaa ja siunauksen vallan kaksin kerroin kumartaen ja kaukaakin juosten pyytämään kiiruhtaa. Tällaisista puhutaan ja annahan olla, kun kirkon menot loppuvat, jo suu käy, puhetta tulee solkenaan. Naapurin akka tai kakarat sellaisia ovat, sitä ja sitä tekevät, syntiä harjoittavat, ruojat, jopa riettaudessa kulkevat. Ja mistähän rahatkin saavat, kun niin leveästi elävät, varastavat, arvatenkin.
Jeesus anoo: siellä, missä kaksi tahi kolme minun nimessäni kokoontuu, siellä minä olen heidän keskellään. Tekopyhistä voisi hyvinkin sanoa: missä kaksi kokoontuu, siellä pahaa kolmannesta puhutaan. Lipevä on ihmisen kieli ja kade on hänen mielensä. Tekopyhää oman onnen puuttuessa toisen epäonni lohduttaa. Jeesus oli ottanut tekopyhät silmätikukseen. Tuon tuostakin hän heitä arvosteli. Niin häntä kovin tekopyhyys kismitti. Elämme joulupaaston aikaa. Paaston ajan yksi keskeisiä asioita on oman itsensä tarkkailu. Ihminen oppii itseään tarkkailemalla. Ei siis teko tarkkailemalla, niin kuin me valitettavan usein teemme, Tekotarkkailu on sitä, että toteamme, että hyvin menee, sinä hyvä ja ihana ihminen, sinä ihmisistä jaloin. Todellinen itsetarkkailu on sitä, että me avoimesti tunnustamme heikkoutemme. Käsittelemme avoimesti heikkouksiamme. Mietimme sitä, miten voisin siinä tai tuossa asiassa tehdä parannuksen. Ja sitten, kun olen avoimesti pongannut, nykysanaa käyttäen, heikon kohtani, niin myös totisesti päätän tehdä parannuksen. Teen päätöksen muuttaa ajattelu ja toimintatapojani.
Televisiossa on ollut monia sellaisia ohjelmia, jossa ihminen viedään muutoshoitoon. Yksi leikkaa kasvot, toinen hoitaa hampaat, kolmas laittaa hiuskuontalon uuteen uskoon, neljäs vaatettaa ruumiin, viides opettaa korkokengillä kävelemään ja sitten kuukauden kuluttua kokoontuvat ystävät ja tuttavat ihailemaan muodon muutosta. Vau, oi my God ! unbelivble ! he huudahtelevat kun uudistunut sipsuttelee korkokengissä verhon takaa parrasvalojen välkkyessä ihmisten keskelle.
Hienoa, ajattelin minäkin.
Samalla kuitenkin ajattelin, mitä voisimmekaan tehdä ihmisen sisäisen kauneuden eteen. Voisimmeko lähettää sisäisesti ruman kuukaudeksi johonkin hoitoon. Yksi opettaisi hänelle rakkautta, toinen sävyisyyttä, kolmas anteliaisuutta, neljäs armollisuutta ja viides suvaitsevaisuutta. Ja sitten hän sipsuttelisi verhon takaa lähimmäistensä keskelle, jotka huudahtaisivat O my God ! Unbelivble ! Minä en tunne sinua, kiitos Jumalalle, sinä olet uusi hyvä, rakastava, armollinen, rehellinen ja lämmin ihminen. Ja kaikki halaisivat uudistunutta ihmistä.
Tänään saamme, toivon mukaan, osallistua Herran Pyhästä ehtoollisesta. Herran Pyhä ehtoollinen on uudestisyntymisen lähde. Tule ehtoolliselle, uudistuksen lähteelle sielu raikkaana. Odota Kristuksen ruumista ja verta sydän vereslihalla. Herkistä aivoituksesi vastaanottamaan radikaalin miehen sanomaa. sanomaa, joka kaikelleen patistelee sinua hylkäämään tekopyhyyden. Sukella uudestisyntymisen lähteeseen ja kulje rakkauden ja avoimuuden tietä kohden Kristuksen syntymäjuhlaa.
