Kristuksessa rakkaat ystävät, Pr. Elian kirkon uskova kansa, rakkaat äidit. Kädessäni on pieni kukka. Se on kelta-sininen orvokki. Poimin tämän orvokin hiekkaiselta pihaltani tänä aamuna. Mitään muuta siinä ei kasva, pelkkää hiekkaa ja savea se vielä on, minun pihamaani. Autiomaasta tämä kukkanen yksin nousi loistoonsa tänä aamuna, äitienpäivän aamuna. Sen kauneus häikäisi sydämeni silmät. Sen herkkä ja hellä olemus nosti kyyneleen silmääni. Tahdoin kertoa kukkaselle, tällä pienelle orvokille: kiitos että nousit kukkaan, kiitos että herätit syvimmät rakkauden tunteet sisimmässäni, tänä rakkauden aamuna, äitienpäivän rakkauden aamuna.
Sinut, pieni orvokki, hellästi taitoin, toin sinut kirkkoon, Jumalan kirkkoon, Jumalan kansan katseltavaksi. Sinä, pieni orvokki, tuot rakkauden keskellemme, annat meille kauneuden, annat hellyyden tunteiden väreillä toinen toisiimme. Sinä, pieni kukkanen, poistat kylmyyden, kauaksi karkotat mielistämme pahuuden ja arjen ohdakkeisen rumuuden. Sinä, pieni kukkanen, annat minun hetkeksi kohota elämän ihanuuden ja rakkauden suloisille laineille. Annat hetken tuntea, mitä on ihminen, Jumalan rakkauden ihminen. Nyt sínut sivuun laita ja myöhemmin sinut eräälle ojennan, eräälle, jota rakastan.
Rakkaudesta paljon puhutaan, paljon siitä on kirjoitettu, monet sen lumoissa tajuntansa menettävät, sen tuoksu huumaa. Usein rakkaus myös raastaa, vereslihalle sydämen silpoo. Rakkaus on myös ase, jota pahuus ilkeästi riepottelee. Raamatussa puhutaan kolmenlaisesta rakkaudesta. Ne ovat Jumalan rakkaus , uskovien keskinäinen rakkaus ja lähimmäisen rakkaus. Rakkauden ylistyslaulun me löydämme Pyhän apostoli Paavalin 1 Kr kirjeen 13 luvussa. ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali, vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi”
Näin jylisee apostoli Paavalin sanoma tänään keskellemme, äitienpäivänä. Kuulitko, ystäväni, mitä hän sanoi, tai uskalsitko kuunnella. Sitten Paavali kertoo siitä, minkälainen on rakkaus:” rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voitaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Näin herkistelee apostoli Paavali meidät rakkauden lähteelle. Tuttua, niinkö nyt ajattelet. Outoa, onko rakkaus tällaista, tuntuiko se jotenkin vieraalta, tuttua, mutta niin outoa. Hämmentyykö sisimpäsi.
Vaikeus rakkaudessa ei ole se, ettenkö tietäisi, vaikeinta lienee se, etten kykene. Kyvyttömyyteni herpaannuttaa minut, se ahdistaa, rakkaudesta tulee usein riippakivi sydämeeni. En osaa tai en halua avautua rakkaudelle. Pelkään rakkautta ja kuitenkin toivon, että rakkaus koskettaisi. Usein kuulee sanottavan, pelkään rakastua, rakastaa, sillä en kestä sitä, jos joudun siitä luopumaan tai en saa vastarakkautta.
Alussa totesin kirkkoisiin viitaten, että Jumala pysyy uskollisena niille, jotka riippuvat hänessä kiinni ja suo ehtymättömän ilon niille, jotka ikävöivät hänen rakkauttaan. Uskon ja tiedän vähäisestä elämän kokemuksesta, että rakkaus toimii samoin myös ihmisten kesken. Rakkaus ei ole milloinkaan yksisuuntaisen tien kulkemista. Rakkaudentiellä kuljetaan aina kahteen suuntaan. Rakkaus menee ja rakkaus tulee. Rakkaus lähtee minusta ja rakkaus palaa minuun. Samoin, rakas ystäväni, valitettavasti toimii myös viha ja pahuus.
Äitienpäivänä rakkaus on erityisen herkässä. Joka nurkassa pilkoittaa rakkauden tarpeen liekki. Minne katson, siellä näen rakkauden tarpeen, mihin kosken, kosken rakkauden aineeseen, mitä sanon, sanojen pitäisi kuvastaa rakkautta. Äitienpäivä on kuin rakkauden malja. Toivon, että rakkauden päiviä olisivat kaikki vuoden päivät, toivon, että äitien päivä alkaisi tänään ja päättyisi vuoden kuluttua jatkuakseen jälleen seuraavan vuoden. Älkäämme olko pelkureita, olkaamme rohkeita, heittäytykäämme rakkauden auvoisten tuulien vietäviksi.
Vielä otan esiin sinut, sini-keltainen orvokki. Näytän sinut kirkkomme uskovalle kansalle. Piirtyköön sinun kauneutesi kuva heidän sydämiinsä. Minun sydämeeni sinun loistosi on jo kätkeytynyt. Sinun kauneutesi kuva olkoon onnen toivotus teille seurakuntamme äidit.
Elämme pääsiäisen ilo aikaa. Kristuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus ovat Jumalan rakkauden täyttymys meitä ihmisiä kohtaan.
