Kristuksessa rakas ystävä
Muuttuvassa ja kovenevassa yhteiskunnassa seurakunnan ja sen paimenen tehtävänä on välittää, ymmärtää ja kulkea ihmisen rinnalla. Myös Helsingin ortodoksinen seurakunta on kohdannut tämän ajan haasteita, liittyen mm yhteisöllisyyden vaalimiseen moniarvoisessa ja kiireisessä elinympäristössämme. Haluan tehdä eheyttävää työtä pehmeiden arvojen puolesta. Haluan,että Helsingin seurakunnassa koittaisi uusi alku, johon kaikki ovat avoimesti tervetulleita.
Minun arvomaailmaani ohjaa rakkaus. Rakkaus pehmentää ihmisyyden, rakkaus opettaa ymmärtämään lähimmäisiä, rakkaus antaa anteeksi. rakkaus suvaitsee erilaisuutta, rakkaus suojelee pahalta, rakkaus ravitsee yksinäisen sydämen, rakaus kietoo lapset syliinsä, rakaus itkee yhdessä surevan kanssa, rakkaus kannustaa epäonnistujaa, rakkaus näyttä valon pimeyteen, rakkaus ohjaa Jumalan tuntemiseen, kun on rakkautta, on kaikkea. Luetteloa voin jatkaa loputtomiin. Olen vilpitön kun sanon, että rakkaus ohjaa minun ajatteluani ja toimintaani.
Kovat arvot viehättävät joitakin ihmisiä. Tuntuu kuin olisi muita parempi, kun on kova ja laskelmoiva. Valitettavasti kovat arvot satuttavat ympärillä olevia. He itkevät, niin kovasti sattuu. Kaikki eivät pärjää kovan maailaman kilpajuoksussa. Toivoisin, että seurakunta, sen paimenet ja työntekijät eturintamassa, voisivat osoittaa armoa ja armollisuutta maailman satuttamille ihmisille. Rakkaus virtaa sydämestä sydämeen, lohdutus ja armollisuus tukevat heikompia elämän tien kulkojoita.
Lapset ja nuoret ovat minun elämässäni elämäni eliksiiri. Lapsi ja nuori etsii elämän suuntaa. Maailma tarjoaa heille omanlaisensa mallin. Usein se perustuu materian runsauteen. Se on kiiltokuvamaista pinnallisuutta. Lapsia ja nuoria ajetaan tyhjiöön, josta puuttuu Kristuksen lämpö ja rakkaus. Toivon, että seurakunta entistä enemmän voisi tukea lasten kasvatusta Kristuksen rakkauden hengessä. Enkelit kulkevat lasten kanssa. Rukoilen, että sinun, rakas lukija, sinun lapsesi kanssa kulkisi rakkauden enkeli.
Pääkaupunkiseudulle muuttaa jatkuvasti ihmisiä eripuolilta maailmaa. Monet heistä ovat ortodokseja. Kirkko on monta kertaa ainoa turvallinen yhdysside uudessa elämän ympäristössä. Toivon, että maahanmuuttajat löytäisivät Helsingin seurakunnasta hengellisen kodin, jossa rakkaus on ensimmäinen vastaanottaja matalan kynnyksen jälkeen. Nykyaikainen seurakunta on moniarvoisempi kuin koskaan aikaisemmin. Nykyaikainen seurakunta suvaitsee erilaisuutta, välittää ja rakastaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Minun arvomaailmassani seurakunta on avoin yhteisö. Se ei ole jakaantunut osastoihin ja tai lokeroihin. Se on suuri huone, suurempi kuin Uspenskin katedraali. Tässä suuressa huoneessa seurakunta kokoontuu, siellä on tilaa jokaiselle 19.000 seurakuntaliselle. Lisäksi jokainen paikka on samanarvoinen. Tämän suuren huoneen oviaukoissa ei ole kynnyksiä. Siellä kaikki syövät samaa ruokaa, hengellistä ravintoa. Sitä huonetta lämmittää rakauden tuli.
Suomessa on viimeisimpien tilastojen mukaan noin 60.000 ortodoksisen kirkon jäsentä. Heistä Helsingin seurakuntaan kuuluu lähes kolmasosa, noin 19.000. Helsingin seurakunnalla on hyvät mahdollisuudet eheytyä palvelevaksi seurakunnaksi. Ihmiset kaipaavat pehmeiden arvojen paluuta ihmisyyden perustaksi. Tiedän, että tulevaisuudessa vain pieni osa ihmisistä rakentaa elämän arvonsa laskelmoivalle kovuudelle. Uskon, että ilmaston lämpenemisen myötä myös ihmisyyden arvot lämpenevät. Uskon, että kymmenen vuoden kuluttua rakaus ja lähimmäisestä aidosti välittäminen ovat ihmisyyttä ohjaavat voimat.
Voi hyvin
isä Elias
